Suomessa on tapana suhtautua meihin etnisiin ja kielellisiin vähemmistöihin suunnilleen samalla tavoin, kuin vaikeasti vammaisiin. Tämä rinnastus onkin johtanut siihen, että yksi maamme perinteikkäimmistä etnisistä vähemmistöistä on alkanut pysäköidä Volvojaan markettien invapaikoille. Maahanmuuttajien kanssa työskentelevät usein juuri sellaiset henkilöt, joiden koulutus varsinaisesti on alun pitäen tähdännyt sosiaali- ja terveyspuolelle. Henkilön, joka on koulutettu hoitamaan vanhuksia, sairaita, lapsia, mielenvikaisia ja vammaisia, on vaikea asennoitua uudella tavalla, kun hän joutuukin työssään palvelemaan periaatteessa täysin terveitä maahanmuuttajia. Puolustuskyvyttömiä puolustamaan adaptoitunut mieli jää uudessakin työssä päälle. Maahanmuuttajat ovat uhreja, eikä heistä saa sanoa mitään pahaa. Hoiturista, tai sosiaalitädistä tulee kuin leppälintu, joka ruokkii sen omat poikaset pesästä pudottamaa ja sitä itseäänkin isompaa käenpoikaa. Joillakin maahanmuuttajaryhmillä on sitten ne omat tavat ja oikut. Ne on tietysti suvaittava, sillä eiväthän vammaiset ja mielenterveyspotilaatkaan aina käyttäydy yleisten normien mukaan. Eikä heitä lain edessäkään kohdella yhdenvertaisesti peruskansalaisten kanssa. Välillä tuntuu että erilainen kulttuuritausta on mielenvikaisuuteen verrattavissa oleva häiriö, jolla puolustusasianajajat koettavat saada pahantekijää ulos rikosoikeudellisesta vastuustaan, kuin koiraa veräjästä.
Perinteinen vähemmistö pysäköi oikeutetusti heille tarkoitetulle pysäköintiruudulla