Takaisin etusivulle

Paluu
Tekstit avautuvat aina uuteen ikkunaan

20.10.11 Kirkkohäät miehen ja naisen välinen asia

Olen varttunut roomalaiskatolisessa maassa. Olin kuusi vuotta katolilaisessa, nunnien johtamassa sisäoppilaitoksessa. Joka päivä alkoi siellä jumalanpalveluksella ja sunnuntaisin messuja oli kolme.

Jokaisena keskiviikkona kävin lapsena ripittäytymässä. Olin luokkani paras uskonnossa ja laitoksessa kaikki poikien leikit liittyivät jollain tavalla uskontoon.

Lapsuudestani huolimatta minusta ei tullut uskonnon seksuaalimoraalin julistajaa, vaan jonkun verran maailmaa kiertäneenä suhtaudun aikuisten välisiin rakkaussuhteisiin melko välinpitämättömästi: mitä se minulle kuuluu kuka rakastuu ja keneen.

Kaikesta huolimatta oli kuitenkin aika shokeeraavaa seurata Ajankohtaisen kakkosen homoiltaa. Itselleni tuli mieleen, että oli tarkoituksella valikoitu homoavioliittojen vastustajien ääripää, joka mielestäni ontuvasti ja valikoidusti Raamattua tulkiten perusteli homovastaisuutta.

Kun taas homomyönteiselle puolelle oli valikoitu keskustelijoita, jotka kiihtymättä ja osittain huumorilla perustelivat kantaansa.

Olen nykyään Suomen evankelisluterilaisen kirkon jäsen. Olen samalla linjalla Kenneth Liukkosen (Mr. Gay Finland) kanssa. Hän neuvoi ohjelmassa, että kirkkoa ei pidä painostaa ulkopuolelta, vaan sen on tapahduttava kirkon sisältä.

Kantani on, että kirkkohäät ovat miehen ja naisen välinen asia.

Maistraatissa taas asialla ei ole uskonnon kanssa mitään tekemistä, joten jos laki sallii, se on minulle yhdentekevää.

Mitä siunaukseen tulee, niin minulla sama kanta kuin katolisessa kirkossa (ainakin Belgian osasto ), eli herranpalvelija pyytää itse asiassa jumalan siunausta, joten vastuu on jumalalla.

Katson siis, että pappi voi pyytää jumalan siunausta, se on sitten jumalan asia siunaako vai ei.

Jumalan kun saisi mukaan Ajankohtaiseen kakkoseen, niin moni asia selviäisi.